Arkuus ihastua

Ihmismieli on jännittävästi rakennettu, se alkaa suojelemaan ihmistä ja pahimmillaan se tekee vain hallaa itselleen.

Olen jonkin aikaa tapaillut yhtä ihmistä, josta olen erittäin kiinnostunut. Vältän sanomasta, että olisin ihastunut, mutta toinen vain pyörii mielessä ja odotan viestejä. Tämä vaikuttaa kiinnostuneelta, mutta en silti usko täysin omiin vaistoihini. Ei ole tuhottoman pitkä aika, kun ihastuin päätä pahkaa yhteen puolituttuun ihmiseen, jonka tapasin baarissa vuoden tauon jälkeen. Tapasimme pari kertaa ja toinen vaikutti kiinnostuneelta, sitten saan viestin, ettei vain nyt sovi ja nappaa. Se sattui, koska annoin itseni ihastua pitkästä aikaa ja suhteellisen nopeasti. Toivuin siitä kuitenkin nopeasti, meni jonkin aikaa, kun olin yksin katsomassa Stand Up:ia  ja tapasin yhden mukavalta vaikuttavan ihmisen siellä. Juttelimme ja molemmat olimme kiinnostuneilta. Jarruttelin ensin itseäni, kun viestittely oli rikasta ja toisilla treffeillä olin jo tämän luona syömässä illallista, josta jatkoimme ystäväni deitin kanssa "tuplatreffeille" saman illan puolella. Jossain vaiheessa sain pari suukkoa ja kuiskauksia korvaan siitä, että on ihastunut yms. Yhteisen yön jälkeen toinen ei olisi halunnut päästää lähtemään. Viestittelimme muutaman päivän ja sovimme kolmannet treffit, menimme leffaan ja lähdimme suukkojen jälkeen omiin koteihin molempien aikaisen aamun vuoksi.
Joidenkin viestien jälkeen huomasin, että tyyli viesteissä muuttui. Sitten saan viestin,  etten vain nyt nappaa.

Olin antanut luvan itselleni ihastua jo hieman siihen. Tuntui, kuin olisin saanut puukosta rintaan. Hengitys salpautui hetkeksi minkä jälkeen kyyneleiden määrä oli monen monta. Pettymys ja turhautuminen omaan itseensä ja toiseen vain olivat ainoat mitä ajatteli. Tietysti hyvä, ettei juttua ollut jatkunut muutamaa viikkoa enempää. Mutta silti se sattui.

Muunmuassa näistä kahdesta tapauksesta olen oppinut suojaamaan omia tunteita. Eikä äidin käytös ole elämän aikana yhtään toisin opettanut. Parempi, ettei anna itsensä tunteilla liikaa isoja tunteita, niin on parempi...Nauran itselleni täällä, en usko itsekään itseäni, koska ihastuminen ja rakkaustunteethan ovat aivan ihania kokea ja tuntea. Siksi nyt jännitän ja osin pelkään tätä orastavaa ihastusta. En haluaisi taas pettyä miesasioissa. Edellinen seurustelusuhde kesti reilu 2-vuotta ja loppui kolmisen vuotta sitten. Irtosuhteita en halua harrastaa, enkä joutua myöskään niiden osapuoliksi.

Huoh. Millään ei malttaisi odottaa, mutta joskus on vain pakko.