Huh, miten tässä on aikaa mennyt viime postauksesta!
Tässä on tapahtunut omassa elämässä vaikka ja mitä, sanottakoon heti, että ei, en ole tiettävästi rakastunut kehenkään.
Olen aloittanut työt sosiaalialalla, jossa yhdistyy koko pieni tieto/taito yhteiskunnasta ja päihdetyöstä sekä elämänhallinnasta.Työ ei ole helppoa, mutta onnistuessaan se on todella palkitsevaa. Sen enempää sitä kuvailematta.
Eli uuden opettelua ja työyhteisöön kiinni pääsemistä. Vaikuttamistoiminta jatkuu vapaa-ajalla yhdistyksissä ja luottamustoimissa kuten ennenkin.
Tuntuu, että on erittäin hyvä draivi päällä tehdä asioita, tiedän mitä haluan milläkin saralla saavuttaa ja olen valmis sille, mitä elämä antaa. Tai niin valmis kun vaan pystyy. Olennähnyt ympärilleni eri tavalla nyt, kun suuri stressiä aiheuttanut taloustilanne korjaanttui. Tunnen itseni jotenkin kevyemmäksi tällä hetkellä. Työn ja vapaan osaan pitää erillään. Työt ovat töitä, vaikka kyseessä ovatkin ihmiset, mutta jos näitä juttuja miettisi liikaa, niin kenenkään pää ei kestäisi.
Äidille kuuluu ihan hyvää, rahaa ei ole, mutta tas on paljon yhteisöllisempi olo sen myötä, kun käy niillä kylässä.
Paljon olisi pohdittavaa ja sanottavaa kyllä, mutta pakko tehdä tälalinen nopea postaus tähän hätään, palataan astialle piakkoin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti