Jos mä sanon sanan "alkoholisti", niin minkälainen kuva sulle tulee mieleen?
Sellainen muovikassin kanssa kulkeva hoipertelija kylällä, jolla on risaiset vaatteet ja hiukset harottaa?
Nojoo, niin mullekin.
Entä jos sanon, että äitini on alkoholisti jaminä uskovainen, niin mitä luulet minun päihteiden käytön olevan?
En käytä koskaan mitään ja tuomitsen äitini vai käytän kahta kauheemmin ja rukoilen anteeksiantoa.
Tuo tuntuu olevan jokotai.
Pääsiäisen aikaan kuulin ystävältäni, että hänen kavereillaan oli käsitys, että en käytä alkoholia kun olen alkkiksen tytär ja uskovainen.
Niin noh, jos se nyt jollekin uudelle lukijalle tulee yllätyksenä, niin en ole absolutisti. Uskovainen kyllä, mutta tavallinen syntinen kuolevainen kuin muutkin ihmiset ja koen kirkossa synnin tunnustuksen ja synninpäästön joka kerta tärkeäksi.
Mietin, että millaisia ennakkoluuloja liittyy äitiin, millaisena ihmisenä ihmiset häntä pitävät. Tällä asuinseudulla äiti on ollut vaikuttajana ja elinikänsä asunut tällä seudulla. Tämän vuoden puolella olen kohdannut neljä ihmistä, jotka ovat sanoneet "joo, kyl mä äitis tunnen", kun ovat tarkistaneet kenen tyttö olen. Osalle tulee sellainen sekunnin pysähdys, et huomaa niiden jäävän miettimään jotain. Tekisi mieli kysyä, että kerro mullekin millaista asiaa muistelet, ei mua tarvitse suojella äidiltäni.
Eilen mietin, että onko minun tehtävä kertoa veljelleni "perintönä" näitä kaikkia asioita, joita olen kuullut. Menin vahingossa lipsauttamaan tälle sen, että äiti tunnetaan vanhoista tavoistaan täällä ja tämä oli ihan sitä mieltä, että täytyy kysyä siltä tänään asiasta. "Tiedätkö et sul on juopon maine?", sanoin ettei sille tarvi asiasta muistuttaa, luulen tämän kyllä kohdanneen asian joskus pariinkin kertaan. Haluan, että äiti saa olla sellainen kuin hän itse haluaa. Alkoholi ei kuitenkaan ole ihan jokapäiväistä äidilläkään, vaikka sitä sairaasti käyttääkin.
Minulle ennakkoluulo kristitystä/uskovaisesta oli ennen se "himokristitty", meidän kansan stereotypinen ajatelma ihmisestä, joka "ei nauti mistään"... Sellainen todella kapea ajatelma ihmisestä, joka on hyvä mutta "tylsä". Onnekseni sain tutustua ex-miesystäväni kautta vahvasti kristittyyn ja hänen kaveripiiriinsä, joiden kautta ymmärsin, että uskovaiset ovat a) hyvän arvopohjan omaavia b) sitoutuneita c) elämästä nauttivia d) alkoholiakin juovia (mikä meriitti se on, ei mikään, en arvosta ihmistä enempää jos hän juokin alkoholia, päinvastoin mutta silti kuva kristitystä oli ehdoton). Sain tutustua ihaniin ihmisiin, joiden toiminta perustuu hyvyyteen, jotka käyvät säännöllisesti kirkon toiminnoissa mukana mutta jotka siitäkin huolimatta (ex-ajattelumallini vastaisesti) ovat todella mielenkiintoisia, nimenomaan siksi juuri mielenkiintoisiakin, älykkäitä ja viisaita ihmisiä.
VastaaPoistaMikä on sitten taas mielikuvani alkoholistista?
Ei se kaljakassi kädessä resuisissa vaatteissa kulkeva koditon. Ei. Alkoholisti on sekin. Itse olen kuitenkin kasvanut alkoholiperheessä, ja siksikin muiden on vaikea käsittää, kuinka hallitsevaa alkoholi meillä on ollut, koska niin, hehän ovat käyneet töissäkin. Hehän ovat huolehtineet aina puhtaat vaatteet päälle, käyneet koulun vanhempainilloissa.
Mutta, ne ovat olleet totta, joo, mutta osittain myös kulissia. Siellä niiden kulissien takana on tapahtunut paljon perushuolenpidosta puutetta, vaikka puhtaat vaatteet ovatkin olleet päällä. Hampaita ei ole huolehdittu, jopa 5-vuotis neuvolassakin on jätetty käymättä. Ja vaikka olin kasin oppilas koulussa, minä todella pelkäsin kotona. Kannoin vastuuta vanhemmistani, pelkäsin sen virtahevon kanssa olohuoneessa, pelkäsin isän aggressiivista ilmapiiria ja äidin surua. Vaikka vanhempani kävivät töissä, heidän alkoholinkäyttönsä oli jokapäiväistä. Arkena tosin vaan hieman vähäisempää kuin viikonloppuisin, kun korit tyhjenivät molempina iltoina.
Kuulostaa erittäin tyypilliseltä ennakkokäsitykseltä kristitystä :D Allekirjoitan törmänneeni juuri tuonkaltaisiin ajatuksiin ja samalla tavalla ylättyviin ihmisiin, kun ovat tutustuneet muhun.
PoistaHuvittavaa mys on huomata, että ihmiset saattavat jättää seurassani juomatta, koska äiti. Kuitenkin edustan itseäni eikä symbioosi äidin kanssa ole ollut voimassa enään moneen vuoteen niin, että olisimme toisistamme riippuvaisia.
Samalla tavalla myös meillä on alkoholismi näyttäytynyt, ja siksi se onkin niin raskas sairaus läheisten kontolla. Kun ei ulospäin saa näkyä mitenkään.