Heräsin sunnuntai aamuyönä 4:30 puhelimen tärinään. Niin havahtui myös kumppanini.
Puhelimen näytössä oli luki "iskä", vastasin, mutta mitään ei kuulunut. Puhelu oli mitä ilmeisemmin haamupuhelu. Isä herää aikaisin, ja oli aiemmin lauantaina soittanu minulle. Näin saatoin olla pikavalinnassa ensimmäisenä. Tätähän sattui paljon etenkin näppäinpuhelin aikaan, kun näpäinlukitus on jäänyt laittamatta päälle. Isälläni on vielä peruspuhelin näppäimillä.
Vaikka selitys on ilmeinen, niin silti väsyneet aivoni jäivät puimaan kauhuskenaarioita.
Mitään en ole pelännyt joskus niin kuin sitä, että jompi kumpi vanhempi soittaa, ja kertoo jotain tapahtuneen.
Esimerkkejä siitä, mitä olen pyöritellyt elämäni aikana päässä;
Äiti on lyönyt päänsä pahasti.
Koira on kuollut (koiralla epilepsia).
Äiti on kuollut.
Äiti on loukannut itsensä muuten kaatuessaan.
Talo palaa.
Takan luukut on huonosti kiinni ja häkämyrkytys.
Niin, kaikki vain teoreettisia vaihtoehtoja, mutta silti näitä on pohtinut päässään. Pahimpana nuo kuolemat, koska totuushan on, että vielä joku päivä se puhelu tulee jotakin kautta.
Tämä haamupuhelu kummitteli mielessäni jonkin aikaa, ennen kuin sain uudestaan unta, ja se muotoutui painajaiseksi ja ahdistukseksi uneen.
Siinä kylläkin kumppani muuttui raivotautiseksi hulluksi, mitä en usko koskaan tapahtuvan.
Alitajunta on mielenkiintoinen asia ja ihmismieli keskellä yötä myös.
Nyt nauttimaan ihanasta syyspäivästä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti