Maanantaimurina

Pienet asiat ja pako arjesta on joskus onnellisuuden ydin.

Mulla oli ongelma mokkulan uuden sopimuksen kanssa, ja sain olla kaksi viikkoa ilman mokkulaa ja pärjätä tabletin netillä, mikä toimii silloin kun halusi....ja mun asunnossa ei ollenkaan.

Olin pari yötä perätysten kotona vanhempien luona, oli todella mukavaa. Katsoimme kotimaisia leffoja lauantaina ja äiti veti vain pienet kännit ja sen pää selvisi jo ennen iltaa. Isä sensijaan sammui työtuoliin. Eilen, sunnuntaina, suunnittelin kolme eri aikataulua kolmen eri ihmisen kanssa, kaksi ystäväaikaa ja yksi työjuttu. Sovimme hyvän ystäväni kanssa, että nähdään ja mennään heidän mökille tämän töiden jälkeen. Hänellä venyi töissä ja kun  hän pääsi, oli hänen luo tulut yllätyskäynnilleen veli tyttöystävänsä kanssa.  Emme sitten lähteneetkään mökille. Aamulla yksi ystävä kauempaa viesti, että voisi tulla käymään ku on lähistöllä. Kerroin, että mulla on kuuteen asti aikaa, että vanhemmat ovat kotona, jos haluaa niitäkin moikata. Sekin aikataulu venyi ja venyi. Sovin sitten tiistaille työjuttuja, vaikka tiistain piti olla vapaa.
Mä olin niin äkänen ja väsynyt illalla, että en muista milloin viimeksi olisin itkenyt omaa turhautumista. Kun menin illalla ystävän luo kirosin ja manasin joka ikisen asian mitä vain sanoinkin.

Niin, miten tuo inseertti liittyy tähän aiheeseen? Mä kerron.
Olin lauantaina yhden ihanan ystäväni kanssa seurakunnan lapsityön järjestämässä perhepäivässä parin tämän tutun lapsen kanssa. Meloimme yhdessä ja järvellä olo oli todella rentouttavaa. Rakastin joka henkäystä ja huokausta. Olisin voinut olla koko päivän siinä. Sen jälkeen yksi ihana ihminen tarjosi kahvin. Ja tänään, vaikka maanantaimurinaa onkin ollut, niin netti toimii. Ei tämä siis kovin hullumpi päivä ole. Vielä kun talous olisi parempi, niin taloudesta koituva stressi ei olisi tällainen ahdistus.
-Ja jos äiti olisi ollut tänään selvin päin...