Ystävien tuki

Vielä kun joskus oppisi kuuntelemaan itseään, niin menee hyvin.

Viestettelin yhden ystäväni kanssa tässä päivänä eräänä. Myönsin, että syksyllä vaivannut unohtelu ja painajaiset eivät olleet stressiä opinnäytetyöstä. Ne olivat varoitusmerkkis iitä, että pitäisi ottaa aikalisä ja käsitellä asioita päänsisällä. Aiemmin kerroin tässä blogissa opparin tuomasta harmistuksesta. Luulen, että senkin takana oli osaltaan tämä, ettei pystynyt käsittelemään jotakin.
Kun äiti oli valmistujaisjuhlissa humalassa, kintaalla viitaten sanoin ystävilleni, etten jaksa edes välittää siitä enää. Tuo viisas ystäväni sanoi, että olettikin tuon kommenttini olevan vain pakokeino, koska olen niin empaattinen ihminen, etten osaisi olla välittämättä.

Ja nyt ystävä oli sitten valmis ottamaan kiinni, kun kompastun. Joskus vain katson kohti taivasta ja kysyn, että mistä näitä ihmisiä on tullut elämääni. Luojalle kiitos, että perhe ei ole aina se bioligisin vaihtoehto. Kunhan vain on jokin toimiva verkosto ympärillä. Välillä joku työyhteisö, ystävät tai muu verkosto saa tuntemaan kodikkaammaksi kuin oma perhe lapsuuden kotona.

Kahdeksannen päivän riidan aikana, kun söin samalla makaronilaatikkoa ja kuuntelin veljen ja äidin riitelyä, mietin, että söisin ennemmin näkkileipää ja vettä yksin kotona kuin kuuntelisin sitä riitelyä.
Mikä pakko minun on tehtävä uhrauksia mielenterveyteni takia, jotta voin käydä kotona syömässä? Ei mikään, olin ajatellut etten lähde porukoille pariin viikkoon, mutta jostain syystä sitten suostuin kun veli kysyi.

On asioita, joihin tuntuu, että saa täyden ymmärryksen vain vertaistuen tai hyvän ammattiavun kautta, ja on asioita, joihin ystävät riittävät.
Olen miettinyt, että pitääkö mun (taas) lähteä puhumaan jollekin ammattiauttajalle päätäni selväksi. Katsotaan miten tää fiilis tästä etenee.

"Juhla armas lapsien"

Ei ole tullut kesää, mutta ei kyllä joulumieltäkään ihan täysin.
Perinteinen jouluahdistus on iskenyt viikon alusta, kun on saanut koulutyöt päätökseen ja viikon verran jo mutustellut jouluajatuksia.

Tiedättekö mitä joulu voi olla alkoholistin lapsille?

Väkisin läpi vedetty näytelmä
Ahdistus
Piilotetut kyyneleet
Piinaavat tunnit
Painostava ilmapiiri
Huutoa
Raivoa
Itkua
Riitelyä
Syytöksiä
Pahaa oloa

Ei kannata sanoa, että "tietysti kun sä asennoidut jo valmiiks noin". Ei, siitä on kokemusta niin kauan kuin muistan, joulu on ollut kultainen perhejuhla ehkä viimeksi 14-vuotta sitten. Eli niin kauan kuin meillä kävi joulupukki, kun piti skarpata sitä varten.

Sen jälkeen muistan vain riitelyä, tukahdutettuja tunteita, kyyneleitä, kesken ruokailun alkaneita kirosanoja ja pöydästä poistumisia. Muistan kolme joulua heti, joina olemme veljen ja isän kanssa jakaneet lahjat kun äiti on joko suuttunut tai sammunut makuuhuoneeseen.
Siis ihan hitsin kauniita ja kultaisia jouluja. Tämän vuoksi joka vuosi on kahta viikkoa aiemmin alkanut jouluahdistus.

En halua sitä.

Haluan, että voisin osoittaa vilpittömästi lähimmäisenrakkautta myös perheelleni jouluaattona. Toivon ja rukoilen, että joulu tänä vuonna olisi kaunis, kultaköynnöksinen perhejuhla, jolloin syötäisiin hyvin, käytäisiin saunassa, vaihdettaisiin paketit ja katsottaisiin elokuvia. Illalla menen kymmeneltä yömessuun tyytyväisenä ja kiitollisena.
Tämä on se idylli, minkä minä haluaisin joululahjaksi.

En haluaisi toimia tänäkin jouluna tukena, lohduttajana ja kantavana voimana perheeni miesväelle, joka turhautuu äidin sanoista, suuttumisista tai sammumisista. Haluan, että kaikille olisi ihana joulu, myös sinulla, joka tätä luet <3

Maanantaimurina

Pienet asiat ja pako arjesta on joskus onnellisuuden ydin.

Mulla oli ongelma mokkulan uuden sopimuksen kanssa, ja sain olla kaksi viikkoa ilman mokkulaa ja pärjätä tabletin netillä, mikä toimii silloin kun halusi....ja mun asunnossa ei ollenkaan.

Olin pari yötä perätysten kotona vanhempien luona, oli todella mukavaa. Katsoimme kotimaisia leffoja lauantaina ja äiti veti vain pienet kännit ja sen pää selvisi jo ennen iltaa. Isä sensijaan sammui työtuoliin. Eilen, sunnuntaina, suunnittelin kolme eri aikataulua kolmen eri ihmisen kanssa, kaksi ystäväaikaa ja yksi työjuttu. Sovimme hyvän ystäväni kanssa, että nähdään ja mennään heidän mökille tämän töiden jälkeen. Hänellä venyi töissä ja kun  hän pääsi, oli hänen luo tulut yllätyskäynnilleen veli tyttöystävänsä kanssa.  Emme sitten lähteneetkään mökille. Aamulla yksi ystävä kauempaa viesti, että voisi tulla käymään ku on lähistöllä. Kerroin, että mulla on kuuteen asti aikaa, että vanhemmat ovat kotona, jos haluaa niitäkin moikata. Sekin aikataulu venyi ja venyi. Sovin sitten tiistaille työjuttuja, vaikka tiistain piti olla vapaa.
Mä olin niin äkänen ja väsynyt illalla, että en muista milloin viimeksi olisin itkenyt omaa turhautumista. Kun menin illalla ystävän luo kirosin ja manasin joka ikisen asian mitä vain sanoinkin.

Niin, miten tuo inseertti liittyy tähän aiheeseen? Mä kerron.
Olin lauantaina yhden ihanan ystäväni kanssa seurakunnan lapsityön järjestämässä perhepäivässä parin tämän tutun lapsen kanssa. Meloimme yhdessä ja järvellä olo oli todella rentouttavaa. Rakastin joka henkäystä ja huokausta. Olisin voinut olla koko päivän siinä. Sen jälkeen yksi ihana ihminen tarjosi kahvin. Ja tänään, vaikka maanantaimurinaa onkin ollut, niin netti toimii. Ei tämä siis kovin hullumpi päivä ole. Vielä kun talous olisi parempi, niin taloudesta koituva stressi ei olisi tällainen ahdistus.
-Ja jos äiti olisi ollut tänään selvin päin...

Yöllä on rauhallista, paitsi joskus

Kello on puoli yksi. Se on suhteellisen paljon, vaikka on kesä ja valoisaa, kun puhutaan yöstä.
Tiedän, että olisi järkevää olla aikaisen herätyksen vuoksi nukkumassa.
Mutta joskus sitä ei vain halua mennä nukkumaan.
Öisin on turvallinen ja rauhallinen fiilis.

Lapsuudessa olen kuunnellut joinakin iltoina, miten vanhemmat riitelevät, enkä olen saanut unta. Olen toivonut silloin, että he menisivät nukkumaan tai eroaisivat. Väkivaltaa ei ole paljoa näkynyt fyysisessä muodossa, mutta uskon, että henkinen väkivalta on ase, jolla ollaan käyty monet sodat meidänkin katon alla.
Joinakin iltoina lapsena ja nuorena vanhemmat ovat kuunnelleet kaikessa rauhassa musiikkia, mikä on häirinnyt tai keskustelleet kovempaan ääneen. Tällöin olen joko mennyt sanomaan tai potkinut seinää.ilmoittaakseni olevani yhä hereillä. Unenlahjani eivät ole kovinkaan hääppöiset, herään herkästi eri ärsykkeisiin. Eri tehoilla meteli on vaiennut. Usein olen toivonut vanhempien menevän nukkumaan, jotta voisin itsekin saada unta. Samalla taustalla hereillä olossa on ollut pelko siitä, että jotain sattuu, ja mun pitää tehdä jotain. Vaikka lamaannun helposti kotona silloin, jos riski tapahtua jotain on lähellä. Humalaisen hoippuminen ja sammumiset  tai agressiivisemman oloiset riitelyt ovat olleet vaaratilanteita isommillekin tapahtumasarjoille.

Yhtenä uudenvuoden aatonaattona alkoholia oli jälleen otettu enemmän. kuin kohtuukäytön annosmäärä on viikossa. Olin nukkumassa, kun herään ihme kolinaan, mikä tulee vessasta, sitten kuuluu erittäin kova kolahdus ja veden ääntä. Menin huoneen ovelleni katsomaan vessaan päin, jossa äiti oli aamutakki päällä. Vessasta suihkuaa vessanpöntön suunnasta vettä, säiliö rikki ja vesi lainehti hieman jo oveni eteen. Siinä näkyi myös verta ja tajusin äidin satuttaneen itsensä. Samaan aikaan isä oli herännyt ja äkäisenä sekä tlanteesta yhtä järkyttyneenä ja kummissaan ja väsyneenä saapunut tilanteen keskelle. Muistan vain, että veljeni oli myös herännyt samaan metakkaan ja säikähtänyt yhtä paljon. Molemmat huusimme ja itkimme, kun emme vain ymmärtäneet tilannetta. Isä käskee meidät äkäisesti sivuun ja pitämään turvat tukossa. Olin silloin alle 15-vuotta. Otin puhelimeni ja soitin ystävälleni, joka käski menemään turvalliseen ja rauhalliseen paikkaan. Menin sohvan nurkkaan ja hengittelin ja ymmärsin, ettei kenenkään henki lähtenyt ja äiti vain oli kaatunut wc:n säiliötä päin voimalla.

Seuraavana aamuna lähdimme ostamaan wc:tä, sitä en muista miten äiti oli itsensä satuttanut, mutta vakavampaa siitä ei tullut. Meni vuosi, kun uusi wc koki samanlaisen kohtalon. Silloin vesivahinko ei ollut niin kamala.

Tuossa yksi esimerkki siitä, miksi hiljainen yö kertoo minulle kaiken olevan kunnossa. Se viestii rauhasta ja turvasta kaiken jälkeen.