Elokuun tuumailut

Viimeinen päivä tämän vuoden elokuuta meneillään. Aika ynnätä tätä kuuta vähän yhteen.


Elokuun alusta alkaen olen ollut työttömänä.
Elokuun viikonloput olen ollut tulevassa kotikaupungissani poikaystävän luona, ja elokuun alussa olimme viikon yhteisellä lomalla vieraillen sukulaisissa.
Viikko oli hyvä ja opettava, se todisti entistä enemän sitä, että haluan todella asua ympäri vuorokauden toisen kanssa.

Elokuussa saimme myös vuokra-asuntotarjouksen, löysimme ensimmäisen yhteisen kodin.

Tämän asuntohässäkän keskellä olen nukkunut huonosti yksin, odotan viikonloppuja, koska nukun rakkaan läsnäollessa paljon levollisemmin.Erityisherkkänä ihmisenä aivoni käyvät ihan omissa luvuissaan ympäri vuorokauden. Joka pöydän kulmalla on jokin lista ja muistilappu siitä, mitä pitää tehdä ja ottaa huomioon.

40 neliötä on muuttunut pieneksi, kun joka vapaan tilan on täyttänyt laatikko.

Äiti-tytärsuhde ei ole muuttunut mihinkään, alkoholia kului äidin lomakuun aikana nähdäkseni paljon, ja vähän enemmän. Äiti on yrittänyt olla äiti, mutta hieman väärissä kohdissa.
Päätin, etten stressaa töiden hausta, samaan aikaan kun muutto- ja asuntohässäkät ovat menossa, sillä en vain pysty keskittymään kahteen isoon asiaan täyspainoisesti yhtäaikaa. Äiti sensijaan on stressanut töistäni ja siitä, tuonko kassillisen vai kaksi pyykkiä pesuun, kun taloyhtiössäni ei ole pyykkikonetta.


Pikkuhiljaa elämä alkaa vaikuttaa taas seesteiseltä. Tuleva viikonloppu ollaan pitkästä aikaa yhdessä toisen kanssa minun kotonani, koska pakko sanoa, että joka viikonlopun reissaaminen alkoi tuntumaan hetki sitten. Rakkaudellakin on joskus rajansa, ja omalla jaksamisella.
Jaksan, kun saan olla yhden ja viimeisen ehjän viikonlopun kotonani. Hieman on haikeutta ilmassa, omalla kierolla tavalla tämä lapsuuteni kotikaupunki on tehnyt minusta minut.

Olen valmis vastaanottamaan syyskuun.