Muutama vuosi sitten totesin olevani erityisherkkä. Erityisherkkyys ja tunnistaminen on nostanut Suomessa päätänsä ja auttanut ihmisiä ymmärtämään itseään.
Itselläni erityisherkkyys näyttäytyy monessa asiassa, tuntemusten ja kokemusten kautta. Tässä aloin pohtimaan, että vaikuttaisiko äidin ongelma minuun eri tavalla, jos en olisi näin herkkä?
Ne kaikki sivallukset, joita yhä kuulen ja käskemiset lyövät joka kerta enemmän tai vähemmän kohti maata. Nykyisin en kaadu niistä samalla tavalla kuin aiemmin.
Yksi asia silti saa minut kilahtamaan yhä edelleen kuten aiemminkin: vapauden riisto.
Se, että perhe ajattelee minut kotona käydessä yhä tasavertaiseksi samassa talossa asuvaksi lapseksi kuin ennen itsenäistymistäni.
Olin tänään vanhempieni luona hakemassa pyykkiä (omassa taloyhtiössä ei ole pyykkimahdollisuutta), kun veli ja isä rassasivat ulkona autoa ja äidillä oli jossakin piilopullo.
Veli kävi sisällä, kävimme seuraavan dialogin:
Veli: Saat käyttää koiran sit ulkona.
Minä: Minäkö? Mä olen kipeä enkä tullu asumaan tänne.
Veli: Joo, ku me lähetään koittamaan autoa tielle ni ei keritä.
Minä: Aha, *tu, en käytä. Mä oon kipeä en lähde rykimään lenkkipolulle.
Vartti myöhemmin olin koiran kanssa lenkillä, kun en saanut äidiltä selvää vastausta, koska koiraa oli käytetty viimeksi ulkona ja koira alkoi kuljettamaan suussaan sukkia, joita haki veljen huoneesta. Tämä ele koiralla kielii huomion hakemisesta ja sen tietty katse siitä, että ulos olisi mukava päästä.
Minua raivostutti tämä pomputtelu, ihan kuin oma itsenäinen tahtoni olisi ollut taas hiekanjyvä autiomaassa. Tuntuu, ettei perhe ymmärrä sitä, etten halua olla samalla tavalla osa perheyhteisöä kuin joskus olen joutunut olemaan. Tämä käskytys saa joka kerta kilahtamaan, en tiedä onko erityisherkkyys siinä osanaan, mutta se tunne on yhtä helvettiä. Aivan kuin suljettaisiin häkkiin eikä anneta vaihtoehtoja. Ja miellyttämisenhaluisena kilttinä tyttönä suostun aina lopulta (tiedän pääseväni helpommalla).
Erityisherkkyydestä myöhemmin lisää blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti