Maanantai

Huomenta ja päivää

Kello on puolipäivässä ja mä olen ihan tööt. Eilen alkoi ihan järkyttävä niskasärky, selkä ihan jumissa. Asuno on täynnä muuttolaatikoita, jolloin venyttelemään ei mahdu.
Mutta tänään oli aika ihana sanoa aamulla toiselle, että meillä on ensi viikolla muutto yhteiseen osoitteeseen. Tää on aika ihana ja kihelmöivä tunne. Vähän kuin suhteen alussa.
Odotan myös silläkin muuttoa, kun paikkakunta vaihtuu kauemmaksi vanhemmista. Se tarkoittaa oikeasti itsenäisempää ja ehjempää elämää. Nykyinen välimatka on tehnyt minusta välillä heittopussin vanhemmille. "Kun oot lähellä niin käy koiran kanssa ulkona kun ei olla kotona päivällä", niinpä niin.

Kaapit tyhjenee ja elämä oikenee <3 Rakkaus on aika ihana asia, ilman sitä mä luultavasti lusisin edelleen ties ja kuinka pitkään samassa asunnossa liian lähellä vanhempia ja kaupungissa, jossa ei ole juurikaan mitään.

Aurinkoista viikkoa! <3

Elokuun tuumailut

Viimeinen päivä tämän vuoden elokuuta meneillään. Aika ynnätä tätä kuuta vähän yhteen.


Elokuun alusta alkaen olen ollut työttömänä.
Elokuun viikonloput olen ollut tulevassa kotikaupungissani poikaystävän luona, ja elokuun alussa olimme viikon yhteisellä lomalla vieraillen sukulaisissa.
Viikko oli hyvä ja opettava, se todisti entistä enemän sitä, että haluan todella asua ympäri vuorokauden toisen kanssa.

Elokuussa saimme myös vuokra-asuntotarjouksen, löysimme ensimmäisen yhteisen kodin.

Tämän asuntohässäkän keskellä olen nukkunut huonosti yksin, odotan viikonloppuja, koska nukun rakkaan läsnäollessa paljon levollisemmin.Erityisherkkänä ihmisenä aivoni käyvät ihan omissa luvuissaan ympäri vuorokauden. Joka pöydän kulmalla on jokin lista ja muistilappu siitä, mitä pitää tehdä ja ottaa huomioon.

40 neliötä on muuttunut pieneksi, kun joka vapaan tilan on täyttänyt laatikko.

Äiti-tytärsuhde ei ole muuttunut mihinkään, alkoholia kului äidin lomakuun aikana nähdäkseni paljon, ja vähän enemmän. Äiti on yrittänyt olla äiti, mutta hieman väärissä kohdissa.
Päätin, etten stressaa töiden hausta, samaan aikaan kun muutto- ja asuntohässäkät ovat menossa, sillä en vain pysty keskittymään kahteen isoon asiaan täyspainoisesti yhtäaikaa. Äiti sensijaan on stressanut töistäni ja siitä, tuonko kassillisen vai kaksi pyykkiä pesuun, kun taloyhtiössäni ei ole pyykkikonetta.


Pikkuhiljaa elämä alkaa vaikuttaa taas seesteiseltä. Tuleva viikonloppu ollaan pitkästä aikaa yhdessä toisen kanssa minun kotonani, koska pakko sanoa, että joka viikonlopun reissaaminen alkoi tuntumaan hetki sitten. Rakkaudellakin on joskus rajansa, ja omalla jaksamisella.
Jaksan, kun saan olla yhden ja viimeisen ehjän viikonlopun kotonani. Hieman on haikeutta ilmassa, omalla kierolla tavalla tämä lapsuuteni kotikaupunki on tehnyt minusta minut.

Olen valmis vastaanottamaan syyskuun.

Uudelleen käynnistys

Hei

Blogi ollut melkein vuoden telakalla. Edellinen postaus koski siskoni häitä, jotka pidettiin vuosi sitten.
Häissä äidille näytti olevan tärkeämpää viinan kittaus kuin häävalssit. Häistä ja häpeästä selvitty. Vuoden aikana olen tehnyt töitä, jotkapäättyivät eilen. Työsuhde oli määräaikainen ja keväällä alkoi tuntumaan siltä, että haluan vahvasti muualle.

Tällä viikolla tulee puoli vuotta siitä, kun tapasin todella loistavan ihmisen. Puoli vuotta tuntuu ikuisuudelta nähden siihen, mitä tunteita olen tuntenut erittäin voimakkaasti. Tuo loistava ihminen on poikaystäväni, joka tuntuu elämäni rakkaudelta. Välimatkaa on vielä reilu 100 kilometriä ja yhtä viikonloppua lukuunottamatta olen viettänyt kaikki edelliset viikonloput ja muut vapaat tämän ihmisen kanssa.

Etäsuhde on kasvattanut lujuuttani, luottamustani ja varmuuttani. Ensimmäisen kerran olin tämän luona yötä, kun olimme tavanneet kahdeti kotipaikkakunnallani.
Tiedättekö sen tunteen, kun tiedät olevasi kotona ja turvassa?
Siellä silloin, sinä helmikuun viikonloppuna, tuli sellainen olo ensimmäistä kertaa vahvasti koskaan. Tämä ihminen, jonka kainalossa olin, tuntui eräänlaiselta kotisatamalta, sellaiselta, josta ei tahdo pois.

On ehkä naivin kuuloista sanoa, että haluan olla loppuelämäni tämän ihmisen kanssa. Mutta minä, joka olen paennut enemmän tai vähemmän paennut parisuhteita viimeisten vuosien aikana, tunsin aidosti jotain todella suurta ja tunsin, että tämä ihminen vieressäni tuntee jotain vastaavaa.

Syksyn aikana pakkaan tavarani ja muutan tämän ihmisen kanssa samaan osoitteeseen. Molemmin puolinen luottamus ja rehellisyys ovat asioita, joita en ole kokenut äitini kanssa hetkeen, ja on aivan mahtavaa, että voin kokea näitä tuntemuksia korvaamattoman ihmisen kanssa.

uutta kasvua :)