Helmikuu meni todella nopeasti. Lyhyydestään huolimatta se ei säästellyt pettymyksiään.
Oli siinä huippuhetkiä ja ihania kohtaamisiakin ihmisten kanssa. Stand up:n iloa, ohjattavien nuorten ryhmien ihania ajatuksia elämästä ja ystäviä. Kaikkea, mitä elämä tarvitsee ollakseen tasapainossa.
Viime viikon alussa ajattelin soittaa äidille ihan vain, koska halusin kuulla tämän äänen ja kertoa päivästäni. Samalla ajattelin kysyä autosta, sillä äidin auto on ollut rempassa ja katsastusaika oli ajankohtainen. Päivä ei ollut mitenkään kummoinen tai erikoinen, ja olin kävelemässä seurakunnalle yhteiseen illanviettoon. Kun pääsin pihalle rappukäytävästä otin puhelimen käteeni. Laskin hälytysten lukumäärät, jo siitä tiesin, ettei äiti ollut selvänä.
Päädyin kysymään yksinkertaisesti, että onko auto mennyt jo katsastuksesta läpi. Tajusin samantein, että kysymys oli liian vaikea ihmiselle, jonka tiedon jäsentäminen ei ole sillä hetkellä selvää.
Unohtaen, että kävelin julkisella paikalla, puhuin puhelimeen niin ettei satunnaisille ohikulkijoille varmaan jäänyt mielentilani epäselväksi. Puolihuutoa pyysin äitiä kuuntelemaan ja olemaan hiljaa, sillä hän lähti analysoimaan omia ajatuksiaan sen pohjalta mitä oletti minun kysyvän seuraavaksi.
Huusin puhelimeen, etten kysynyt sitä, ja että unohtaa koko asian tuossa tilassa.
Olin odottanut tuon illan illanviettoa, mutta noh, fiilis meni aika hyvin puhelun myötä ja kurkkua kuristi.
Torstaina soitin äidille iltapäivällä, että voisin tulla katsomaan illalla Talvikisoja kotiin ja pitämään koiralle seuraa, kun saisin ystävältä kyydin. Äiti ilahtui, että tottakai saan kotiin tulla ja kiva kun tulet. En huomannut puhelussa sanoa, että olisi kiva, jos äiti olisi selvä. Kovasti kyllä yritti esittää selvää ja harha-askeleet kuulema johtuivat tällä kertaa "jalan kipuilusta", että välillä tulee sellaisia askeleita (kun tasapaino horjahtaa..). Niinpä niin. Isä oli silloin pahalla päällä, kun auto oli yhä rempassa ja katsastuksen läpipääsystä ei ollut mitään takuuta. Olin koko illan koiran kanssa omassa huoneessa katsoen televisiota yksin. Ihan samoin olisin tehnyt kotona ollessani.
Olin pettynyt, todella pettynyt siihen, ettei äiti voi olla äiti silloin kun minä haluan. Vaikka olen nuori itsenäinen aikuinen nainen, haluaisin myös joskus kokopäiväisen äidin.
Tekeekö sinulle hyvää pitää niin tiiviisti yhteyttä äitiisi ja mennä sinne katsomaan hänen ei-selvänä-olemistaan?
VastaaPoistaOlet nuori aikuinen nainen ja olet selviytynyt, muista se. Ole ylpeä itsestäsi. Selviät kyllä ilman äitiäsikin. On täysin ymmärrettävää, että haluat kokopäiväisen äidin. Olet siitä hänelle monesti jo sanonutkin varmasti, ja hän tietää sen kyllä. Hän on kuitenkin addiktoitunut, ja sinä et pysty häntä muuttamaan.
Olisiko mahdollista, että muuttaisit elämääsi itsellesi turvallisemmaksi? Rajaisit sitä niin, että et joutuisi ylläoleviin kohtauksiin, vaan saisit nauttia ystävistäsi, stand upista, seurakuntailloista ja ihanista ryhmistä vielä enemmän? <3
Hei
PoistaOlen miettinyt tuota joitakin kertoja ja jutellut psykologin kanssa. Pidän välillä etäisyyttä äitiin ja siinä samalla isään ja koiraamme. Ympärilläni on niin laaja sosiaalinen verkosto, etten pelkää enää omaa mielenterveyttäni, mikä musertuisi johtuen äidistä. Todella isoa saa tapahtua, jotta se järkkyisi.
Negatiivisiakin tunteita on kuitenkin terveellistä tuntea joskus ja usein huomaan niiden kyllä eskaloituvan johonkin hetkeen.
Olen todennut, että enemmän teen hallaa itselleni silloin kun mieli tekee mieli nähdä isää, koiraa ja äitiä kuin olla menemättä ja nähdä sitä pientä tissuttelua oluen tai muun juoman kanssa. Pääsen lähtemään kotoa silloin kun haluan.
Soitan vain kun on pakko ja välillä jätän vastaamatta kokonaan, jos yhtään epäilen. Haluan kaikesta huolimatta viettää aikaa äitini kanssa, oli hän sitten äiti tai vieraammaksi muuttunut ihminen, olen antanut anteeksi tämän juomisen ja pyrkinyt näkemään ihmisen sen kaiken alla.
Tuossa kohtauksessa jouduin soittamaan ja selvittämään asiaa, sillä aiemmin oli ollut puhetta tuosta autosta.Muuten en olisi edes jatkanut puhelua, jollei olisi ollut pakko.
Hienoa, että olet selkeästi pohtinut eri vaiihtoehtoja ja löytänyt itsellesi niistä sopivan. Ilmaisustasi huokuu varmuus ja tieto siitä, mikä tekee sinulle hyvää, mikä on sinun oikea ratkaisusi.
PoistaTottahan toki siitäkin huolimatta tulee pettymyksiä ja negatiivisia tunteita, kun joutuu kohtaamaan niitä hetkiä, kun toivoisi kokopäisen äidin. On ymmärrettävää, että se toive ei koskaan katoa - se tulee kulkemaan rinnalla kenties ikuisesti.
Pääasia on se, että tiedät, mikä on sinulle parasta. Hienoa, että osaat nähdä ihmisen alkoholismin alla. Se ei ole helppoa, mutta sinä osaat sen.