Elämäni voi näyttää tällä hetkellä tavalliselta, asun yksin, opiskelen, teen silloin tällöin töitä ja tapaan ystäviäni. Sitä se tällä hetkellä onkin, tavallista, ilman suurempia kummallisuuksia. Lapsuuteni ei ollut toivottavan tavallista, se ei tuntunut aina turvalliselta tai vakaalta. Rakastan perhettäni, ja olen rakastanut aina sitä ja siihen kuuluvia ihmisiä, isosiskoa, pikkuveljeä, isää ja alkoholistiäitiäni.
Niin, äitini on se ihminen, jota olen rakastanut ja välillä inhonnut vain siksi, että jokin hänen elämässään on saanut aikoinaan tarttumaan pulloon.
Tämä epäkohta on vaatinut omassa elämässäni veronsa, olen oppinut, että sisukkuudella ja eteenpäin pyrkimisellä voi olla erittäin hyviä seurauksia ja ettei epäkohdista tule liiaksi välittää -Vaikka epäkohta olisi katkaisematonta tekemistä.
Käsittelen blogissa tapahtuneita asioita, ja toivon, että jos olet tai olet ollut samassa tilanteessa, saat tästä jotakin apua. Tämä kertoo vain minun ja siihen liittyvien ihmisten tarinaa. Avaan elämässäni olleita lukkoja tai uusia, jos sellaisia tulee blogin teksteissä.
Palautetta, kysymyksiä ja sähköpostia saa lähettää.
Aurinkoista kevättä!
 |
| Jokaiseen lukkoon kuuluu siihen sopiva avain. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti