Ihmisen käsitys itsestä rakentuu isolta osin siihen, mitä viestiä ympäristö antaa ja minkälainen sosiaalinen verkosto on taustalla.Geeniperimä ei yleisesti ottaen syötä ajatuksia sisäisesti sun päähän.
Oma itsetunto on ollut koetuksella monet kerrat. Koen ahdistusta jos satun joutumaan samaan aikaan saunaan äidin kanssa. Häpeä oman äidin silmissä siinä tilanteessa on yksi ahdistavimmista tunnetiloista.
Kerran, ollessani 20 tai jotain, olin saunassa kun äiti tuli sinne pienessä humalassa, menin suihkuun ja äiti kertoo siinä tosissaan, että mulla on läskiä jaloissa, ja että pitäisi tehdä jotakin niille. Kiitos äiti, juuri tuon nuori naiseksi kehittyvä tyttö haluaakin kuulla oman äidin suusta. Tämä äidin letkautus on vain yksi niistä useista kännipäissään todetuista asioista.
Voin paljastaa, että painoindeksi on 21,7 tällä hetkellä ja tuolloin se oli alempi ja pian alhaisempi. En pidä itseäni mitenkään isokokoisena ja tiedän nykyään minkälainen haluan olla ja olen hyvä juuri tällaisena;
Lantioni on sopusuhtaisen leveä, farkut menevät hyvin jalkaan ja kiinni koon ollessa 31 tai 32, kun taas rinnanympärys on kapea. Sopiva A-vartalomallinen siis olen.
Ulkonäkö on tietysti tärkeä asia, ja se, että tulee hyväksytyksi läheisilleen on itselleni tärkeää. Suutuin mielessäni äidille, vaikkei tämä loppuun asti ajatellut sanomaansa. Äidilläni on ymmärrykseni mukaan huono itsetunto ja kännipäissään sortuu usein piikittämään perhettään. Sitä pitää vaan koittaa kestää, vai pitääkö sittenkään?
Tämä ajatus vei monta vuotta ymmärtää, ettei mulla ole oikeutta alentua humalaisen huomioihin. Vaikka kyseessä olisi oma äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti