Köyhän on helppo hymyillä

Muutin takaisin kotipaikkakunnalleni helmikuussa, kun loppuopinnot sijoittuvat aiemmin luotuihin verkostohin. Näin ollen vanhemmat ovat lähempänä, samoin ongelmat.

Viikonpäivistä perjantai, lauantai ja tiistai ovat pahimmat olla äidin kanssa samassa tilassa. Olin lauantaina vanhempien luona veljen kanssa. Veljelläni on auto ja asumme molemmat lähellä toisiamme. Menin veljen kyydillä iltapäivällä, mutta en kerinnyt taipua veljen aikatauluihin takaisinpäin käyttäessäni vanhmpien koiraa lenkillä.
Asennoinnuiduin myös niin, että kirjoitan koulutehtävää vanhemmillani, koska siellä ei ole samalla tavalla ärsykkeitä ja "sijaistekemistä". Unohdin jossain kohtaa, että päivä on lauantai. Viiden jälkeen talossa tuoksahti poiksellisesti viski eikä viina. Tästä pystyy aistimaan taloudellisen tilanteen. Kun on rahaa saattaa muuta kuin viinaa, jos vanhemmat tietävät, että tulen lauantaina tai perjantaina syömään, saattaa olla viiniäkin, jota itsekin juon. Kun on vähemmän rahaa juodaan kirkasta lantrattuna usein veteen, ja kun ei ole rahaa ei juoda muuta alkoholia oluen lisäksi. Tähän pätee sanonta "köyhän on helppo hymyillä...".

Raha, sitä on perheellä ollut joskus enemmänkin, ennen kuin vanhemmat joutuivat työttömiksi ison irtisanomisaallon pyyhkäistessä kaupungin ja koko maan yli. Sitten molemmat päivittivät koulutusosaamistaan uudella tutkinnolla. Mutta se ei tuottanut mitään uutta paikkaa kummallekaan. Isä tekee hanttihommia kaupungilla kesäaikaan ja on kotona talvet, äiti tekee kokopäivä siivoustyötä. Ja minä elän suurimmaksi osaksi kelan opiskelijarahoilla, eli lainalla, kun asuinkustannukset ovat tuen kokoiset.

Joka kerta kun tiedän ettei vanhemmillani ole rahaa, mutta äiti on tuhannen kännissä, niin jokin sisälläni huutaa epätoivoisesti. Se riippuuvuuden katseleminen sivusta on jotakin, mihin haluaisi vaikuttaa, mutta ei pysty. En saa koskaan suutani auki, kun tekisi mieli karjua ja käskeä lopettamaan. Irinan Pokka on erittäin hyvä fiilis biisi niihin tilanteisiin.

Mutta silti, olen enemmän tyytyväinen kuin voisi kuvitella tässä tilanteessa olevan. Olen elossa, en ole tehnyt itsemurhaa vaikka muutama masennusjakso on elämässä ollutkin. Olen selvinnyt, olen sisukas ja selviytyjä.