Tässähän olisi erittäin hyvä aika mennä nukkumaan, mutta ei. Vaikka väsyttäisi, niin ei saa unta. Tällä hetkellä on niin lämmin, ja hammasta särkee, ettei nukkumisesta tule mitään.
Aloin miettimään lukuisia öitä, joina olen valvonut ja itkenyt tyynyä vasten. Muistan oppineeni jo nuorena, että vanhempien edessä ei vain itketä. Hautajaiset ovat olleet kahta kauheampia, kun ei haluaisi mutta pakko itkeä. Viimeisin kerta isän nähden itkin 2010, kun jouduimme lopettamaan koiramme. Olen ollut isän tyttö ja isä on ollut ja on edelleen erittäin tärkeä henkilö elämässäni. Siihen on ehkä joitain syitä, tapahtumia, joita tiedostan miksi en osaa näyttää kyyneleitäni. Niihin liittyy muutakin, joita avaan myöhemmin tässä blogissa.
Jos olen ollut kotona ja porukat ovat olleet paikalla, ja olemme katsoneet televisiota tai sanat ovat satuttaneet, niin olen purrut hammasta ja hokenut itselleni, että itken vasta illalla kun kukaan ei nää.
Nukkumaan mennessä olen sitten vuodattanut kaikki tunteet kyynelinä pettymyksistä vihaan. Ihan hullua padota itselleen valtavat tunnemassat, jotka päästää pihalle yksin pimeässä. Eikä silloinkaan kyllä ole kaikkia tunteita käsitellyt -eikä ole osannutkaan. Jotkin asiat ovat vaatineet enemmän käsittelyä myöhemmin ja jotkin luultavasti tulevat vielä vaatimaan käsittelyä. Yksi mahdollinen on oma rooli äitinä sitten joskus, jolloin varmasti tulee joitain tällä hetkellä muistamattomia tilanteita mieleen. Niinä hetkinä, jos käsittämätön ahdistuksen ryöppy valtaa mielen ja on vain pakko itkeä hysteerisesti henkeä haukkoen, olen tiennyt olevani turvassa, ja yleensä puhelinsoiton tai viestin päässä on ollut ystävä. Sehän ystävyyssuhteissa on parhaimmistoa, että vaikket saisi sanaa suusta niin toinen kuulee sun hengityksen painosta sun fiiliksen.
Tarkennan nyt vielä, että noita itkuahdistuksia tulee harvoin, kerran-kaksi vuodessa. Yleensä ne kertovat siitä, että on mennyt vain vähän lujaa eikä ole kerinnyt ajattelemaan kaikkea, etenkin jos on ollut äidin seurassa enemmän ja lähtee pohtimaan menneitä ja tulevia ja vain ahdistuu hetkellisesti siitä.
Joten ennenkaikkea itkekää, joko sitä tyynyä vasten tai julkisesti, se vain kuvaa sitä, että olet ihminen, jolla on tunteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti