Syyskuun pilkut ja pisteet

Syyskuu on taas loppumassa tältä vuodelta.
Tässäpä niitä pieniä pilkahduksia elämästäni ja yhteenvetoa :)

Uusi vuokrasopimus alkoi.
Muutto uudelle paikkakunnalle.
Vakuutusten kummastelua, uusi asunto ja eri vakuutusyhtiö.
Keittiössä voi kokata kun tilaa on enemmän.
Opin itsestäni uutta yhteenmuuton myötä.
Opettelin kertomaan itsestäni enemmän ja syvemmin.
Nukuin huonosti ja kärsin niskasäryistä harva se pävä ja yö.
Pääsin hakemaan Kelalta pitkästä aikaa rahaa.
Kuihdutin vahingossa basilikan (näin painajaista tästä).

Olen kaikesta huolimatta iloinen tästä uudesta elämnvaiheesta,
vaikka mikään muutos tuskin tulee ilman murrosvaihetta.

Tervetuloa loistava lokakuu!

Puhelin soi 4:30 ja lukuisat kauhuskenaariot

Heräsin sunnuntai aamuyönä 4:30 puhelimen tärinään. Niin havahtui myös kumppanini.
Puhelimen näytössä oli luki "iskä", vastasin, mutta mitään ei kuulunut. Puhelu oli mitä ilmeisemmin haamupuhelu. Isä herää aikaisin, ja oli aiemmin lauantaina soittanu minulle. Näin saatoin olla pikavalinnassa ensimmäisenä. Tätähän sattui paljon etenkin näppäinpuhelin aikaan, kun näpäinlukitus on jäänyt laittamatta päälle. Isälläni on vielä peruspuhelin näppäimillä.
Vaikka selitys on ilmeinen, niin silti väsyneet aivoni jäivät puimaan kauhuskenaarioita.
Mitään en ole pelännyt joskus niin kuin sitä, että jompi kumpi vanhempi soittaa, ja kertoo jotain tapahtuneen.

Esimerkkejä siitä, mitä olen pyöritellyt elämäni aikana päässä;
Äiti on lyönyt päänsä pahasti.
Koira on kuollut (koiralla epilepsia).
Äiti on kuollut.
Äiti on loukannut itsensä muuten kaatuessaan.
Talo palaa.
Takan luukut on huonosti kiinni ja häkämyrkytys.

Niin, kaikki vain  teoreettisia vaihtoehtoja, mutta silti näitä on pohtinut päässään. Pahimpana nuo kuolemat, koska totuushan  on, että vielä joku päivä se puhelu tulee jotakin kautta.
Tämä haamupuhelu kummitteli mielessäni jonkin aikaa, ennen kuin  sain uudestaan unta, ja se muotoutui painajaiseksi ja ahdistukseksi uneen.
Siinä kylläkin kumppani muuttui raivotautiseksi hulluksi, mitä en usko koskaan tapahtuvan.

Alitajunta on mielenkiintoinen asia ja ihmismieli keskellä yötä myös.
Nyt nauttimaan ihanasta syyspäivästä! :)

Tekniikka, tekniikoita ja teetä

Heippa!

Nyt on viikko oltu uudessa osoitteessa. Muuttopäivä oli melkein sellainen, mitä arvelinkin etukäteen.
Alkuun kaikkia ärsytti ja minä nielin kyyneliä ärsytyksessäni. Loppu puoli muutosta oli jo hyvällä mallilla ja oli ihan mukavaa loppusilteen.
Äiti oli huolehtinut kaikesta ruumiin voinnista, hän oli tehnyt valmiiksi voileipiä ja varannut suodatinpusseja.
Uudessa asunnossa avokki ja isä lähtivät tyhjäämään avokin asuntoa ja jäin äidin kanssa hetkeksi kaksin koiran kanssa. Koira joutui tulemaan epilepsiakohtauksen takia mukaan, joita oli saanut edellisenä iltana. Äidin kanssa ollessa oli jännä tunne, samanlainen mitä oli ensimmäisen kerran muuttaessa omilleen. Äidin katseessa oli jotakin, mikä jäi mieleen. Tietty irtipäästäminen ja onnellisuus itseni puolesta.
Varmasti oli ajatuksia äidin päässä, joita ei sanonut ääneen. Eikä ollut tarvekaan.

Nyt viikon aikana tavarat pikkuhiljaa etsiytyvät omille kohdilleen. Stressaavaa ja ihanaa, myönnän, että olen ollut hieman kireä uudesta tilanteesta ja asuinympäristöstä, ennen kuin pääsen sinuiksi paikan kanssa. Pidän alueesta ja kodistamme, ja rakkaastani.
Nyt meillä on yhteinen koti, ja opettelemme elämään uudella tavalla yhdessä kuin aiemmin asuessamme eri paikkakunnilla.

Maanantai

Huomenta ja päivää

Kello on puolipäivässä ja mä olen ihan tööt. Eilen alkoi ihan järkyttävä niskasärky, selkä ihan jumissa. Asuno on täynnä muuttolaatikoita, jolloin venyttelemään ei mahdu.
Mutta tänään oli aika ihana sanoa aamulla toiselle, että meillä on ensi viikolla muutto yhteiseen osoitteeseen. Tää on aika ihana ja kihelmöivä tunne. Vähän kuin suhteen alussa.
Odotan myös silläkin muuttoa, kun paikkakunta vaihtuu kauemmaksi vanhemmista. Se tarkoittaa oikeasti itsenäisempää ja ehjempää elämää. Nykyinen välimatka on tehnyt minusta välillä heittopussin vanhemmille. "Kun oot lähellä niin käy koiran kanssa ulkona kun ei olla kotona päivällä", niinpä niin.

Kaapit tyhjenee ja elämä oikenee <3 Rakkaus on aika ihana asia, ilman sitä mä luultavasti lusisin edelleen ties ja kuinka pitkään samassa asunnossa liian lähellä vanhempia ja kaupungissa, jossa ei ole juurikaan mitään.

Aurinkoista viikkoa! <3

Viinamäki - Kotiteollisuus

Olen Kotiteollisuuden kuuntelija.

Tänään bändi julkaisi singlen tulevata albumiltaa.
Viinamäki kappaleessa on erittäin paljon tuttua tarttumapintaa, se miten alkoholi vain kulkee mukana joka käänteessä ja mielentilassa. Miten katse vain vaeltaa kohti viinaa ja krapula kaipaa viiniä.
Tämä on epävirallinen arvostelubiisistä, mutta mielestäni biisissä kuulee hyvin sen epätoivon ja oravanpyörän millaisessa alkoholin kanssa painiva ihminen pyörii.

Tykkään.

Ei  muuta tähän erään, muuta kuin kuunnelkaa biisi ja kertokaa mitä mieltä siitä olette.

Rakkautta ja rauhaa viikonloppuun lukijat hyvät <3

Mikä tekee elämästä elämää?

Tässä kun pakkailen tavaroita laatikoihin ja lajittelen asioita roskiin ja kierrätykseen, pohdin:
 mikä elämästäni tekee elämää?

Teinivuosien päiväkirjat huutavat tuskaa ja ikävää, kurjuutta ja kasvukipuja, menetettyjä ihastuksia ja tulenpalavaa kapinahenkeä.
Osa noista teksteistä hymyilyttää ja naurattaa. Miten onkaan kytännyt välitunnilla jotakin söpöä poikaa, ja elättänyt nyttemmin jo hassuja pieniä toiveita. Osa merkinnöistä ovat totuutta niistä tunteista, joiden vuoksi elämä on saanut ,myös rosoista ja ruosteista pintaa. Kyyneleet ovat hiertäneet haavoissa enemmän kuin koskaan, kun niitä tekstejä on kirjoitettu.

Nyttemmin nuorena aikuisena olen oppinut, että nuo kaikki kokemukset ja hetket, epätoivoiset huokaukset välitunneilla ja yöllä peiton alle piilotetut rikkinäisyyden kyyneleet ovat elämää, josta on kuoriutunut minuus nykyisin.

Ei ole elämää, johon ei aiemmat kokemukset vaikuttaisi. Kokemukset ystävien kanssa, teatterikäynnit, leffat, konsertit, lähes kaikista viimeisen 15-vuoden ajalta löytyy pääsylippu tai käsiohjelma. Ne ovat aarteitani, niitä pieniä valonpisaroita, joista lauletaan monissa lauluissa. Hetkiä, joita ei haluaisi muuttaa toisiksi. Ei edes silloin, kun kärsin valtavasta päänsärystä ja väsymyksestä yhden Harry Potter elokuvan ennakkonäytöksessä, johon pääsin. Muistan nukahtaneeni elokuvan loppukohtauksen aikana ja herääväni kun lopputekstit alkoivat.

Kokemukset kaikkinensa ovat tehneet minusta herkemmän näkemään asiota tekojen takana.
Tänään elämästäni tekee elämää se, että minulla on ystäviä, kumppani, sisko ja veli, koti, ja asunto täynnä muuttolaatikoita, ja uuni lämpenemässä pitsaa varten.

Pitkää uraa tehnyt gospelyhtye Exit laulaa kauneudesta ja kivusta. Joskus tämä kappale kertoo kaiken tarvittavan tästä postauksen aiheesta.