"Hyvää äitienpäivää"

Olen kertonut äitienpivästä ja fiiliksistäni ennenkin.
Eilen se taas oli. Vuosi sitten olimme kaikki vanhempieni luona ja sisko näytti ja kertoi yllätyksen, että hänestä tulee äiti ja minusta täti ja meidän äidistä mummo.

Vuoden aikana olemme siskon kanssa miettineet ja puhuneet tuo pieni ihme sylissä, että miten mukavaa olisi, jos voisi äitinä/tätinä luottaa siihen, että lapsen voi jättää mummolle hoitoon.
Onhan äiti kasvattanut kolme lasta, joista vanhin ja keskimmäinen ovat joutuneet käydä psykologeilla ja -terapeuteilla ja nuorin on hukuttanut opiskeluihin ja työhön itsensä ja tunteensa.
Tässä on ironiaa mukana mutat myös totuutta.

Äidin sairaus on kasvattanut meistä jokaisesta kolmesta erilailla selviytyjän.
Siskon on pitänyt tuoda turvaa vahtiessaan meitä vanhempien ollessa töissä. Äiti ei juonut niinkään sillion kun olimem lapsia. Korkki aukesi vasta meidän ollessa kouluikäisiä. (Siihen liittyy talousvaikeudet ja sietokyvyn puute)
Siskon muutettua omilleen taisin olla 8-9 vuotta. Koin vahvasti velvollisuudekseni pitää huolta pikkuveljestäni. Vanhemmat olivat alkaneet viettämään perjantai-iltoja enemmän alkoholin kanssa ja satunnaisesti oli heidän pari perheystävääkin käymässä. Siinä lapset jäivät jalkoihin.
Oli hieman turvattomuutta, epävarmuutta, kova äänisiä miehiä, jotka selvin pin olivat mukavia mutat kännissä todella rasittavia. Parasta oli, kun kello oli niin paljon, että talo hiljeni. Silloin saattoi nukkua miettimättä, että herää rysähdykseen kun joku kaatuu.
Ei ole yksi tai kaksi sunnuntaita kun olen noussut aamulal sängystä ja mennyt keittiöön ja äidil tai isäl on ollut rymyämisestä jokin vekki tai mustelma. Koskaan näistä ei olla puhuttu.

Olen ollut ujo, ja epävarma. Joskus niinkin, että pikkuveljeni on joutunut olemaan minua rohkeampi. Kun on kuulunut mikä tahansa kova yhtäkkinen ääni, lasin särkyminen, saunassa liukastumisesta seuraava mätkähdys, kolinaa, on tuntunut kuin sydän jättäisi lyönnin lyömättä, sekunin kaikki on ihan hiljaista, seuraavan sekunin aikana on tullut taistele-pakene-vaihe, menenkö katsomaan vai suljenko korvani. Tällöin veljeni on mennyt katsomaan tilannetta.

Kaiken maailman äitienpäivät on tuntuneet jotenkin kiusallisilta. Pidättyväisiltä.
Eilen soitin äidille, oli selvin päin, puhelussa oli jotenkin kumma sävy, ihan kuin äiti olisi odottanut mun sanovan muuta kuin onnitteluja. Yleensä osataan lopettaa puhelu, mutta nyt se tavallaan jäi ilmaan roikkumaan;

Minä: Joo, nonii, mene leipomaan pullia
Äiti: Joo, täytyy mennä
2 sekuntia hiljaista
Minä: Niin, moikka
Äiti: Sano terveisiä.
Minä: Joo kerron. no moi.
Äiti: Soitellaan taas. Meen leipomaan.
Minä: Jep, juu.
Äiti: Moikka
Minä: Heippa.

Kevät koittanut ja muutoksia syntynyt

Tässä vierähtänyt puoli vuotta ilman päivitystä. Pahoittelut tästä.
Viimeinen päivitys taisi olla marraskuulta. No, sen jälkeen elämä otti aika otteeseensa ja toi itselleni ison muutoksen.

Avomiehelleni tarjottiin loppu vuodesta töitä ihan toisaalla päin Suomea, kuin missä asuimme. Hänellä oli loppunut marraskuussa edellinen määräaikaisuus ja olimme miettineet kuinka pärjäämme taloudellisesti, jos molemmat työttöminä.
Nomuutto edes toisen työn perässä oli luonnollinen valinta.

Tammikuu meni niin, että mies oli viikot noin neljänsadan kilometrin päässä ja tuli viikonlopuksi kotiin. Itse painotin asunnon etsintää ja muita muuttamiseen liittyviä juttuja sekä pakkasin laatikoita.
Saimme vuokrattua mukavan kolmion ja muuton toteutettua helmikuun puolivälissä.
Totuttelua tämä uusi paikka vaatinut. Mainittakoon, että asuimme ennen yhdessä Suomen väkirikkaimmissa kaupungeissa ja nykyinen kylä on noin 13 tuhannen asukkaan kokoinen. Edellisessä asuinlähiössä oli miltein tuplasti niin paljon ihmisiä kuin tällä kylällä. Isoin kaupunki on puolentunnin ajomatkan päässä ja lähin ruokakauppa puolentoista kilometrin päässä. Asumme taajamarajan ulkopuolella 4G:n varassa.

Olen kotoisin samankokoisesta kaupungista, mutta silti sopeutuminen vei aikansa. Ensimmäiseen viikkoon en halunnut lähteä yksin minnekään. Halusin vain pysyä neljän seinän sisällä ja purkaa laatikoita. -Tai ainakin etsiä ne oleellisimmat keittiötarvikkeet.
Parin viikon oleilun jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja soitin työllisyyspalveluihin. Pääsin nopeasti työkokeiluun (kiitos aktiivimallin) ja sitä kautta uusi asuinympäristö tuli tutuksi. Sain kontakteja ja fiiliksen, et täälläkin on ihmisiä joilta kysyä tarvittaessa neuvoa.

Nyt on viritteillä jatkokuviot työn suhteen ja muuttolaatikotkin aika lailla purettu. Elämä täällä on tuntunut hyvältä, vaikka vanhaan kotikaupunkiin jäi paljon.
Yksinkertaisesti tässä siis ei ole ollut voimia jatai aikaa miettiä tämän kirjoittamista, mutta kunniasanalla lupaan aktivoitua tän osalta.

Mitä haluat tietää?

Näin viikonlopun ratoksi heitän teille pallon.
Mitä haluat kysyä, mikä mietityttä aiheesta alkoholi, blogin teema, jatai alkoholismi?

Ei ole väliä olenko kertonut aiheesta täällä jo joskus, sillä joka tapauksessa käsittelen näitä asioita lopun ikääni aina jossain määrin.

Jättäkää kysymyksiä kommenttikenttään tai lähettäkää säpöllä osoitteeseen lasinenpilvipouta@gmail.com
En julkaise nimiä tai muitakaan tietoja.

Teen ainakin yhden postauksen näistä, riippuen teistä. Kysymyksiä saa jättää ja lähettää hamaan tappiin, ei väliä vaikka näkisit tämän vasta ensi vuonna, saat silti kysyä.

Voikaa hyvin ja pitäkää toisistanne huolta <3

Sisko kertoi asioita

Kyläilin isosiskoni luona tässä hiljattain. Mietimme, että mitä mä sain itselleni lukion toisen vuoden psykologiavuodestani. Siitä siis, kun ensimmäsien kerran halusin itse puhua äidin ongelmasta.

Tajusin, että sitä ennen olin vain kieltänyt ongelman, osin itseltäni ja osin ulkopuolisilta.

Sen vuoden aikana minulle muotoutui, että äidillä on ongelma, sairaus, johon minä en ole suoranaisesti syypää.

Sisko kertoi, että äiti on hänelle tunnustanut, ettei kestänyt talouden romahtamista 200-luvun puoli välissä. Tämä laukaisi äidille toisen tähän päivään jatkuvan putken. Ysärin lama ei vaikuttanut meihin näkyvästi, työt silyivät ja me lapset olimme pieniä.

Nyt ymmärrän, miksi sisko maksoi minulle shoppaillessamme vaatteita ja tuki muutenkin. Vanhemmillani ei ollut rahaa. Sisko oli maksanut yhden ison laskun porukoilta, mikä oli "portti" huonoon talouteen. vanhemmat jäivät työttömiksi, kaksi lasta ja aikuinen omillana oleva sisko sekä yksi koira sek iso omakotitalo veivät rahaa -tai no sisko ny toi sitä.

Varamme ovat olleet yhteisiä perheen piirissä, olemme laskeneet rahoja autossa, että mitä meillä on varaa ostaa. 

Jotenkin aina oli vähintään olutta. Sitä oli pakko saada, menipä siihen sitten kuinka paljon vähistä rahoista. Asetin joskus ehdon äidille, että voin ostaa ruokaa mutta en alkoholia. 

En tiedä paljonko äiti juo nykyisin, mutta tiedän hänen juovan. 

Luultavasti juuri siksi pelkää jäävänsä eläkkeelle, kun teitää työn suojaavan häntä itseään. 

Surullista mutta totta.

Aina löytyy se, jolla menee astetta huonommin

Olin vanhempien luona tässä hiljain yötä. Kotiseudulle tuli käyntiä ja ajattelin yöpyä lähellä vanhempien luona. Mietin jo ennalta, että ono se uhka vai mahdollisuus. Äidillä oli lomaviikko ja isä täyttä päivää töissä.

Pääsin vanhempien luo illalla puolyhdentoista aikoihin. Äiti oli ehtinyt naukkaamaan jo erittäin huolella ja isä oli erittäin ärsyyntynyt tähän. Isän kanssa en sitten vaihtanutkaan kuin ihan pari sanaa ja nekin kireeseen sävyyn veljen huoneen lattialämmityksestä, jossa nukuin. Huoneessa oli ollut ovi kiinni, ikkuna hieman raollaan ja lattialämmitys nollassa. Oli hiukan viileä. isän mielestä lattialämmitystä ei tarvinnut laittaa päälle ja valitan heti kylmyydestä. -Kyllä, meillä on kotona huonelämpötila 21-23 astetta johon olen tottunut. 18 astetta ykskaks tuntuu minusta kylmältä makuuhoneena.

Saatatte tietää sellaisen vanhan mummolahajun? Sellainen missä haistaa sen, ettei huoneessa ole imuroitu, pyyhitty pölyjä tai pesty lattioita. Sellainen hieman ummehtunut. Sellaisessa minä nukuin yöni, ja oikeastaan sellaisessa talossa asuin sen yön ja seuraavan aamun. Vessan lattiaa ei oltu siivottu hetkeen, seinää ei oltu pyyhitty (tiedätte ehkä kun pöntön kansi aina ylhäällä ja vessa vedetään, et sieltä nousee niitä pieniä kellertäviä molekyylejä tahtomattaan....). Koko talon lämpötila pidetään sähkölämmitteisesti matalana niin, että lämpötila on 19-20 astetta. oma ihoni punoittaa aina siellä pidempään ollessani siitä huoneilman kuivuudesta. Muistan jo nuorena siellä, ett valitin asiasta, mutta isä ei halunnut ymmärtää (kun naamaa punotti, kutitti ja oli atooppinen).

Muutenkin koko talo oli taas siinä kunnossa, että näki ettei ole hoidettu hetkeen suuremmin. Oma vanha huoneeni on ollut pari vuotta asuinkelvoton, sinne on kannettu varastoon kirpputoritavaraa ja muutoin sellaista "ei sitä koskaan tiedä kun tarvii"-mentaliteetti tavaraa. Kuten yksi iso joustinpatja. En päässyt kireä hame ylläni astumaan normaalikokoisen huoneen perälle, koska tiellä oli erinäisiä pahvilaatikoita.

Äidin kanssa jäimme illalla katsomaan televisiota, tämän laskuhumalan jälkeen oli viisi minuuttia jo ihan mukavaa, ennen kuin tämä luultavasti tajusi olevansa pian selvä. Äiti totesi, että hänen täytyy käydä vessassa, ilmeisesti vessamme on siirretty keittiöön, kun äiti kävi siellä eikä vessas, kuulin miten tämä aukaisi allaskaapin oven ja laittoi lasin pöydälle.
Ei mennyt kauaa kun känni oli taas entisensä. iti kertoi ystävättärestään, joka on toistamiseen alkoholisteille tarkoitetussa hoitolaitoksessa, oli poliisit hakenut tämän kotoa kun naapurit olivat valittaneet. Ilmeisesti äidillä ongelma mielestään sitten hallittua, kun ei (vielä) poliisit hae hoitoon ja työt pystyy hoitamaan.

Seuraavana aamuna olimme kahdestaan kotona, äiti tarjoutui leikkaamaan hiuksiani, mutta näin hänen ottavan naukun. Totesin kauniista, että ei tarvitse kiitos, pärjään tällä takkutukalla vielä seuraavan puoli vuotta, ennen kuin saan säästettyä rahaa jostain kampaajaa varten.

Kun pääsin illalla yhden kokouksen jälkeen kotiin, olin erittäin onnellinen suudellessani avomiestäni, että olen päässyt irti siitä vanhasta maailmasta.

Kesä meni

Syyskuun ensimmäinen päivä, tarkoittaa sitä, että kesä meni ohitse.
Kesään mahtui häät, vauvoja ja ystäviä avopuolison lisäksi.
Taisin käydä vanhempien luona ihan muutaman kerran. Millään kerralla äiti ei ollut selvä.

Viime kuussa sisareni sai esikoisensa. Tiedättekö miltä tuntuu humalaisen äidin kanssa puhua synnyttämisestä? Se on aika akwardia. Meillähän ei ole lapsia mutta en ole välttynyt näiltä tarinoilta.

Äiti oli puhelussa siinä kunnossa, ettei luultavasti pystynyt kävelemään kunnolla. Että sellainen mummo. Ensi viikolla olisi käyntiä lähellä vanhempia parina päivänä, en tiedä vielä olenko siellä yötä vai menenkö suosiolla ystävän luo, joka on kertonut, että majoittaa mielellään.

Syksyyn kuuluu työttömyyttä, töiden hakua, koulutukseen hakua, talousahdinkoa ja toivottaavsti näiden vastapainoksi rakkautta, läheisyyttä, välittämistä ja ymmärtämistä.

Uusi alku on toteutunut

Edellinen postaus oli hieman synkempi, mutta  elämä joskus on vähän synkeää.
Vuosi sitten tähän aikaan olin muuten jo päättänyt vakaasti, etten jatka enää vanhassa työpaikassa ja olin myös päättänyt muuttavani pois.
Varmasti parhaimmat päätökseni hetkeen elämässäni.
Vasta nyt on tuntunut, että voi elää sillei kuten haluan, tai miten olen unelmoinut eläväni.

Äitienpäiväpostauksessa kerroin, etten ole menossa vanhempien luo. No, puhin siskon kanssa ja tämä oli menossa vanhempieni suunnalle viikonloppuna joten, kun oli pitkän pitkästä aikaa tilaisuus olla yhdessä sisarusten kanssa, niin totta kai. Kävimme päiväkseltään kahvilla ja syömässä. Oli mukavaa, vaikka illalla kotiin palatessa olin ihan puhki. Paljon hälyä ja mölyä, tällainen erityisherkkä, joka varsin jännittää kireitä perhevälejä, vaan hiljentyy ja vetäytyy loppuillaksi omiin oloihin.

Tässä vain tuntuu, että vuoden aikana on tapahtunut jokin uusi alku, niin kuin uusi luku. En huomaa luisuvani samanlaiseen yksinäisyyteen kuin aiemmin, eikä minulle soitella sillointällöin koiran ulkoiluttamisesta tai muusta asiasta kuten yleensä aiemmin.

kirjoitan tästä vielä enemmän joku päivä, nyt ei aivoilla synny mitään kovinkaan syvällistä.

Toivottaavsti sun äitienpäivä oli mieluinen ^^